Työelämäsoppaa - osa I

Pata ja Hattu ovat ystäviä. Kuuntelevat ja auttavat toinen toisiaan, työssä ja elämässä. Heillä on kummallakin hauska kyky keksiä erikoisia soppareseptejä ja pohdinnassa onkin ollut jo pidemmän aikaa, että ne pitäisi koota yksien kansien väliin.



Joutilaina päivinään Hattu seurailee Padan loputtomia kiireitä ja ahkerointia.


Pata höyryää jälleen kiireisenä liedellä. Hattu kurkkaa pataan ja nuuhkii ihmeissään eksoottisia tuoksuja. ”Mitä ihmettä sinä keität, tuoksuu jotenkin erilaiselta kuin ennen?”, Hattu utelee tapansa mukaan. ”Työelämäsoppaa edelleen keitän. Teen parhaani, mutta minua pelottaa joka päivä. Tämä kiehahtelee hellalle ja taitaa taas palaa pohjaankin. Vika on aineksissa ja kokeissa, ei minussa,” Pata vastaa hämillään. ”Onpa ikävää. Sinä vaikutat hieman hämmentyneeltä, teet parhaasi, tiedän sen. Mistä oikein on kysymys?”, Hattu huolestuu ystävästään.


”Kyllä tämä menee tunteisiin. Kokkeja on monta, eikä minulta kysytä mitään. Mättävät vaan aineksia toisistaan tietämättä. Soppa ei maistu ruokailijoille ja minua syytellään huonosta keittämisestä. Hävettää koko tilanne. Haluaisin eläkkeelle, kukkaruukuksi puutarhaan. Samettiruusut ovat ihania” puhisee Pata. Sen kyljet punertuvat lämmöstä ja läpivirtaavasta tunnekirjosta.


”Voi sentään, samettiruusut ovat ihania, mutta haluatko todellakin olla jo kukkaruukku?”, ihmettelee Hattu ja jatkaa: ”Kerro tarkemmin, mitä aineksia sopassa oikein on, mikä menee pieleen?” Pata alkaa avata ajatuksiaan, vaipuen muistojen maailmaan.


"Ennen vanhaan, silloin lankapuhelimen ja kirjepostin aikoina, oli aina samat perusainekset: keppejä, porkkanoita, perusperunaa ja suurusteena hierarkiaa. Maku oli aina sama, tuttu ja turvallinen. Ruokatauko oli sovitun pituinen ja säännöllinen, hetkeksi istahdettiin Padan ympärille ruokasaliin. Kaikki söivät, oli nälkä eikä paremmasta tiedetty. Parhaan kykyni mukaan haudutin syötävän sopan, huolehdin että kaikki jotenkin jaksoivat."


"Näin mentiin vuosikausia, mutta maailma ja ihmiskunta muuttui pikkuhiljaa."


Verkkaisesti, kuin sisäisiä muistojaan selaillen, Pata jatkaa: "Ruokailijoiden määrä kasvoi, uusia kokkeja ja apukokkeja palkattiin samaa tahtia pataa. Kokit alkoivat lisäillä mausteita, joista erilaisissa kokkikoulussa oli puhuttu. Soppaan lisättiin HR:ää, tykypäivä-sattumia, erilaisia organisaatiokaavioita, prossin pätkiä ja värikkäitä strategioita. Mitä milloinkin. Organisaatiossa vilisi konsulentteja eri firmoista, reseptiä muuteltiin välillä trendikkäämmäksi. Muistan hyvin ananaksen tulemisen!" huudahtaa Pata ja jatkaa totisena: "Ainesten hinnasta puhuttiin jatkuvasti, mitä edullisempaa sen parempi. Yhteisiin ruokahetkiin ei enää ollut aikaa, jokainen hotkaisi soppansa kiireen keskellä juosten." Pata puistelee kolhiintuneita kylkiään, kun muistot valtaavat hänen mielensä. "Jossain vaiheessa aloitettiin kyselyt: kyseltiin ruokailijoilta miltä maistuu ja miten voivat. Osa piti uusista mausteista, osa ei huomannut eroa entiseen. Kepeistä ei pitänyt kukaan. Osalla oli ruuansulatusvaivoja ja allergisia reaktiota, tuli pitkiä sairauslomiakin. Ruokailijoiden kokemuksilla ei kuitenkaan ollut suurempaa vaikutusta kokkeihin ja reseptiin." Pata tulee muistostaan hetkeksi nykyhetkeen:


"Nykyisin jo tiedetään, että mindfulness lievittää yksilön hetkittäistä närästystä, toimii samarinin lailla."


Pienen tauon jälkeen ja ajatuksista aavistuksen verran turhautuneena Pata jatkaa: "Osa vaihtoi uusien patojen äärelle parempaa etsien. Eipä tilanne ole oikeastaan tästä muuttunut." Pata palaa uudestaan menneisyyden mielenmaisemistaan tähän hetkeen, ja hihkaisee innostuen: ”Mutta nyt on muuten tullut uusia, ihania soppa-aineksia. Tuoksuvat huumaavilta ja houkuttelevilta. Niistä voisi syntyä maistuvaa ja ravitsevaa ruokaa." hän synkistyy hetkeksi ja lausuu epäröiden: "Ellei niitä vain heiteltäisi vanhojen ainesten sekaan. Yhdessä entisten kanssa eivät toimi, menee mössöksi ja aiheuttaa ähkyä. Makukin on hapokas. En tosin tiedä, osaisinko keittää uusista aineksista? Joidenkin kokkien mielestä olen vanhanaikainen. Osa nimittäin puhuu digitaalisista air-fryereistä, kiiltävistä kattiloista, keraamisista liesistä ja kaikenlaisesta. Tiedä sitten, onko minulle enää käyttöä. Aromipesäkin unohdettiin hetken innostuksen jälkeen." Pata keskittyy sekoittamaan porisevaa pataansa ja vaikuttaa hiukan hämmentyneeltä....


Työelämäsopan kakkosjaksoon pääset tästä linkistä>>