Utelias Hattu kuuntelee myötäeläen, ystävä selvästi kaipasi ajatustensa ääneen sanottamista.
Viimein Hattu saa odotetun puheenvuoron: "Innostuit noista uusista aineksista, mitä ne ovat? Miksi niitä vain heitellään keppien ja porkkanoiden sekaan? En ymmärrä yhtään, voitko ystäväni kertoa lisää?” Pata on kiitollinen ystävälleen, joka jaksaa kuunnella ja kysellä lisää. Se selvittää hänenkin ajatuksiaan ja jatkaa: "Olen kuullut kokkien kinastelevan viikkopalavereissaan uudesta reseptistä. Osa haluaisi jättää kepit, porkkanat ja hierarkiasuuruksen heti pois. Keittää soppa kokonaan uusista aineksista. Osa ei usko uusiin aineksiin lainkaan. Ja jotkut ovat varovaisen kiinnostuneita. Jokainen kokki kyllä pyrkii hyvään ja etsii ratkaisua, mutta kovin ovat kiinni omissa resepteissään ja uskomuksissaan mikä ruokailijoille maistuisi.” Kun Pata lopettaa verkkaisen puheensa, Hattu vähän hoputtaa, sillä kärsivällisyys ei ole aina hänen hyveensä:
"Kerro nyt viimein, mitä ne uudet ainekset ovat?"
Pata tuumaa hetken ja aloittaa: "Tätä on vähän vaikea selittää. Hierarkia-suurus, kepit ja porkkanat korvataan uusilla aineksilla: yhteisöohjautuvuudella ja holistisella ihmiskäsityksellä. Muutosta ei kuulemma voi tehdä kertarytinällä ettei kaikilla meillä mene vatsa kuralle ja ala pyörryttää Muut sopan ainekset määritellään sitten yhteistuumin. Ja ainesosia muutellaan yhdessä tilanteen, saatavuuden ja maistumisen mukaan. Valta ja vastuu reseptiikasta on ihan kaikilla, eikö ole outoa? Ruokailijat, kokit ja minäkin pääsen käyttämään osaamistani. Virheistä opitaan, niistä ei moitita. Näin luin siitä yhteisöohjautuvuuden keitto-ohjeesta, paketin kyljestä. Siinä mainittiin myös systeeminen sopan keittäminen. En ihan itsekään ymmärrä tuota kaikkea. Mutta ajatus kiehtoo minua, olen kuullut huhuja onnistuneista työelämäkeitoksista." Pata huudahtaa kolhiintuneet kyljet kalahdellen:
"Järjellä, sydämellä ja perstuntumalla tiedän, että soppamme on aikansa elänyt!"
Naurussa suin Pata löytää mielestään oivan vertauksen ja sanoo hihitellen: "Vähän niin kuin ruskea kastikekin." Hattuakin alkaa naurattaa. Yhdessä nauraminen tuntuu mukavalta. Se on ystävyydessä ehkä parasta, löytää yhteinen nauru vaikeuksienkin keskellä. Hattu jatkaa, lieriään ojennellen:
"Tiedät siis kokonaisvaltaisesti, ihan perstuntumaa myöten, mitä pitää tehdä?" Hattu hihittelee ja jatkaa vakavoituen: "Ihan mahtava oivallus sinulta Pata. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta, ihan uudenlainen maistuva työelämäsoppa. Minäkin olen kuullut muutosten tuulten puhaltavan työelämäkeitoksissa. Tunnen sinut, olet mahtava porisija. Hehkut lämpöä ja saat porukan kokoontumaan lähellesi. Voisit avata keskustelun reseptiikasta ja systeemisestä sopan keittämisestä, kun kaikki ovat yhteisen pöydän ääressä. Siitä se voisi lähteä liikkeelle, uuden sopan kehittely pikkuhiljaa yhdessä, eikö?" Hattu katsoo kysyen ystäväänsä:
"Vai vieläkö ajattelet uraa kukkaruukkuna, kesä puutarhassa ja talvet varastossa?"
Pata vastaa yrittäen samalla estää soppaa kiehumasta hellalle: "En tiedä, voinko minä saada jotain uutta liikkeelle. Haluaisin kyllä." Hattu rohkaisee hieman jo keitosten höyryistä kuumentunutta ystäväänsä: "Uskon, että voit. Porina voi alkaa mistä tahansa suunnasta. Minulle syntyi kuulemastani paljon ajatuksia." Pata katsoo ystäväänsä luottavaisin mielin kun Hattu vielä jatkaa: "Hatussani on jo muutama idea miten yhteistä porinaa voisi syntyä, heitän ne sinulle joku päivä pohdittavaksi. Nyt sinun täytyy keittää loppuun tuo soppa. Vaikka se on kuinka hapokasta", Hattu tuumii ja suuntaa jo pohdiskelemaan ideoitaan omiin oloihinsa. Pata huikkaa hommiaan jatkaen:
"Kiitos kun kuuntelit!"
Inhimillisemmän työelämän puolesta rokkaavat mustapippurit, työnohjaajat
Marjo Hattu(nen) & Nina Pata(nen)