5.12. oli tänä vuonna se päivä, jolloin hyvin iso osa kansalaisjärjestöistä sai joko iloisia uutisia STEAlta tai päätyi nieleskelemään kyyneleitä, kun oma loistava idea haettavaa avustusta varten ei saanutkaan vastakaikua rahoittajassa.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA ehdottaa vuodelle 2019 avustuksia kaikkiaan liki 362 miljoonan edestä, mikä on 5 % enemmän kuin viime vuonna. Noin 30 % avustuksista ehdotetaan järjestöjen perusedellytysten ja toimintarahoituksen turvaamiseen - mikä on oikein hieno asia.
362 miljoonaa on järkyttävän iso raha. Sillä saa oikein ja järkevästi käytettynä aikaan vaikka mitä. Vielä enemmän saa aikaan, jos toimijat hetkeksi pysähtyisivät miettimään, mitä yhteiskunnallisesti merkittävää toiminnalla oikeasti halutaan saada aikaan ja keitä muita toimijoita löytyy samojen intressien takaa?
Käyttämällä pikkuisen aikaa toimintaympäristön kartoittamiseen ja suhtautumalla avoimesti yhteistyöhön hyvinkin erilaisten organisaatioiden kanssa raha voisi poikia todella paljon hyvää, meitä jokaista tässä maassa asuvaa hyödyttävää.
Kansalaisjärjestöjen välinen yhteistyö näyttää viime vuosina lisääntyneen, eikä enää ehkä olla aivan niin mustasukkaisia omasta ideasta. Tämän taustalta löytyy myös rahoittajien aiempaa isompi vaatimus yhteistyöstä - eikä pelkästään järjestömaailman sisällä, vaan myös eri sektorien välillä. Eri taustaisten organisaatioiden yhteinen tekeminen avaa silmiä eri tavalla ja auttaa ymmärtämään vaikkapa sitä, miksi kaupunkien päätöksenteko saattaa näyttää yhdistyksen näkökulmasta toisinaan niin kovin hitaalta.
Nyt jos koskaan järjestöjen on hyvä pohtia omaa olemassaoloaan ja toimintatapojaan - voisiko hieman erilainen, aiemmasta poikkeava näkökulma tuoda uutta puhtia ja lisäarvoa tehtävään työhön.
Oivallusten täyteistä uutta vuotta kansalaisjärjestöille!
Riitta Salin